Takana on aivan mahtava kesä ja mieli on täynnä aitoa kiitollisuutta. On saatu vaeltaa luonnonhelmassa, grillata ja nauttia rennoista päivistä. Meillä ainakin loman loppumisen huomaa siitä, että koirat katsovat minua jo siihen malliin, että ”eikö tuo emäntä voisi jo mennä takaisin töihin ja jättää meidät rauhaan”. Kun illat hämärtyvät, on ihanaa kääriä muistot sydämeen ja siirtyä kiitollisena kohti syksyn uusia rutiineja.

Mutta oletko huomannut, miten se ihana kiitollisuuden tunne herää henkiin myös silloin, kun katsot kotisi kaappeja? Mietit mielessäsi lämmöllä: ”Olen niin kiitollinen, että sain tämän lahjaksi tädiltäni kymmenen vuotta sitten” tai ”Tähän esineeseen liittyy niin ihana muisto, että pelkkä sen näkeminen hymyilyttää”.

Kiitollisuus on mahtava voima, ja haluan sanoa tämän heti suoraan: kaikesta ei todellakaan tarvitse luopua! Järjestelykonsulttina minun tavoitteeni ei ole tyhjentää kenenkään kotia kaikesta elämästä, vaan auttaa pitämään huolta niistä asioista ja tavaroista, jotka todella tuovat iloa. Jos jokin tavara saa vilpittömästi huokailemaan onnesta, sen paikka on luonasi.

Kun kiitollisuus muuttuu syyllisyysloukuksi

Huumoria tarvitaankin työkaluna siinä kohtaa, kun se kaunis kiitollisuus muuttuu huomaamatta syyllisyydeksi. Tiedätkö sen tunteen, kun säästät kaapin perällä sitä hienoa, mutta vähän kutisevaa villapaitaa vain siksi, että olet kiitollinen sen antajalle? Tai kun säilöt varastossa kahta tusinaa matkamuistomukia, koska jokainen niistä muistuttaa jostain kivasta reissusta – vaikka todellisuudessa juot aamukahvisi aina siitä yhdestä ja samasta suosikkimukista?

Silloin tavarasta on tullut painolasti ja kiitollisuus on muuttunut velvollisuudeksi. Mutta entä jos voisitkin olla kiitollinen tavaran tarinasta ja silti päästää siitä irti?

Voit ottaa esineen käteesi, hymyillä sille, muistella sitä ihanaa hetkeä tai ihmistä, johon se liittyy – ja todeta: ”Kiitos, että olit mukana elämässäni, mutta nyt tarinasi jatkuu muualla.” Tavaran antaja halusi antaa sinulle iloa, ei ikuista säilytysvelvoitetta. Kun laitat hyvän tavaran eteenpäin, joku toinen saa siitä syyn olla kiitollinen.

Etene omalla tyylilläsi – halki-poikki-pinoon tai askel kerrallaan

Minun perusfilosofiani työssä on usein se suoraviivainen "halki-poikki-pinoon ja seuraava" -tehokkuus. Mutta kun kyse on muistoista ja suurista tunteista, säännöt muuttuvat. Silloin edetään aina joustavasti askel kerrallaan.

Jos jokin tavara mietityttää, kokeile näitä askelia:

• Säästä tarina, älä tavaraa: Jos jokin esine on liian suuri tai hankala pitää, mutta siihen liittyy rakas muisto, ota siitä kuva. Valokuva vie nolla neliötä tilaa kaapista, mutta herättää saman lämpimän tunteen.

• Tee muistoista käyttöesineitä: Jos olet kiitollinen perintölakanoista tai kauniista astioista, ota ne arkeen käyttöön! Älä säästä niitä jotain ”parempaa hetkeä” varten. Paras tapa kunnioittaa tavaraa on käyttää sitä, ei piilottaa sitä kaapin perälle pölyttymään.

• Luovu ilman pahaa mieltä: Kun olet pitänyt tavaraa kädessäsi, kiittänyt sitä sen palvelemasta ajasta ja päättänyt luopua, tee se reippaasti.

Otetaan yhdessä lempeä, mutta jämäkkä niskaperseote syksyn järjestelyistä. Vaalitaan niitä asioita ja muistoja, joista olemme aidosti kiitollisia ja päästetään loput vapauteen.

Kun koti on täynnä vain niitä asioita, joita todella rakastaa, arkikin sujuu paljon kevyemmin!