Oletko koskaan huomannut istuvasi sohvalla tuijottamassa kaukosäädintä, kun tajuat, että olet juuri yrittänyt avata jääkaapin ovea painamalla Volume-nappulaa?

Tai kävellyt keittiöön niin suurella päättäväisyydellä, että matkalla olisi voinut kaatua Kiinan muuri, mutta perillä vain seisot keskellä lattiaa miettien, olitko etsimässä kahvikuppia, saksia vai kenties elämän tarkoitusta?

Tervetuloa pään sisäisen sekamelskan ytimeen. Se on se tila, kun aivojen kovalevy on niin täynnä arjen to do -listoja, muistettavia asioita ja "pitäisiköhän tuokin tehdä" -ajatuksia, että järjestelmä ilmoittaa vakavasta ylikuormituksesta.

Koti ja elämä on elämistä, ei jatkuvaa suorittamista varten. Silti meillä on uskomaton kyky kerätä pään sisälle sellaista henkistä tavarapaljoutta, että siellä ei mahdu enää edes yksi selkeä ajatus kääntymään.

Miten sen oman pääkopan siis saa nollattua,

kun kaaos ottaa vallan?

Tässä muutama testattu (ja erittäin epätieteellinen) keino pään sisäiseen suursiivoukseen:

1. "Aivoripustus" eli paperille ja sassiin

Kun ajatukset sinkoilevat kuin tennispallot kuivausrummussa, niitä on turha yrittää järjestellä pään sisällä. Ota paperi ja kynä – ei, älä mitään hienoa digitaalista sovellusta, johon pitää luoda tunnukset – ja kirjoita ylös kaikki.

Kirjoita siihen kauppalista, ne kolme puhelua jotka pitäisi soittaa, se viiden vuoden takainen häpeällinen hetki kun sanoit kassalle "kiitos samoin" hänen toivotettuaan hyvää matkaa ja se epämääräinen ahdistus siitä, miksi ne olohuoneen verhot ovat edelleen pesemättä.

Kun asiat ovat paperilla, aivot saavat huokaista: "Okei, ne ovat tallessa tuossa, minun ei tarvitse enää pitää niitä yllä."

2. Multitaskaamisen totaalikielto

Meille on uskoteltu, että tehokas ihminen pystyy kuuntelemaan podcastia, silittämään paitaa, suunnittelemaan huomisen aikatauluja ja keittämään kahvia samanaikaisesti. Todellisuudessa aivot tekevät vain paniikinomaista mikrosekuntien hyppelyä tehtävästä toiseen.

Kokeile joskus tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan. Jos juot kahvia, juo kahvia. Älä selaa puhelinta samalla. Se tuntuu aluksi suorastaan pelottavalta ja tylsältä, mutta se on aivoille kuin lämmin vaahtokylpy pakkaspäivänä.

3. Katseen suuntaaminen johonkin, mikä ei vaadi mitään

Tämä on se minun suosikkini: nuotion loimu, aaltojen liike tai vaikka ikkunasta näkyvä puiden havina. Jotain sellaista, millä ei ole alkua, loppua eikä mitään tavoitetta.

Kun katsot tulta, tuli ei odota sinulta suoritusta. Se ei pyydä sinua vastaamaan sähköpostiin, eikä kysy mitä syödään tiistaina päivälliseksi. Se vain on. Siinä hetkessä pään sisäinen melu vaimenee, koska aivoilla ei ole mitään ratkaistavaa ongelmaa.

Muistutus itselleni (ja sinulle): Toisin kuin tietokoneen kovalevyä, omaa päätä ei voi vain alustaa ja käynnistää uudelleen nappia painamalla. Se vaatii lempeyttä ja lupaa olla hetken tekemättä yhtään mitään.

Aivan kuten fyysinenkin koti kaipaa joskus turhan tavaran karsimista, myös henkinen puoli tarvitsee tilaa. Kun pään sisäinen sekamelska on nollattu, huomaat, että arjen pienistä asioista nauttiminen on taas paljon helpompaa. Ja ehkä se kaukosäädinkin löytyy sieltä sohvatyynyn välistä eikä pakastimesta.

Miten sinä nollaat pään sisäisen ylikuormituksen, kun tuntuu että kierrokset käyvät liian kuumina?