Piti todellakin vain pestä yksi koneellinen pyykkiä. Ihan vain ne miehen vaatteet valmiiksi ennen lomaa, ettei lähtöaamuna tarvitse juosta sukkaparien perässä. Vartin homma, ajattelin. Pyykit koneeseen, nappia painamaan ja kuppi kahvia kätöseen.

Kuinkas sitten kävikään? Työhön menikin sitten melkein koko päivä ja jossain vaiheessa iltapäivää huomasin seisovani keskellä makuuhuonetta kaapin koko sisältö levällään sängyllä.

Miten ihmeessä siinä niin kävi?

Se alkoi harmittomasta huomiosta kaapin perällä. Syvemmälle kurottaessani käteeni osui t-paita, jota ei ole pidetty vuosiin. Sitten mielessäni välähti, että samalla vaivallahan minä järjestän ne sukatkin väreittäin ja katson, ovatko kaikki parit tallella. Ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo tyhjentämässä viimeistä hyllyä, pyyhkimässä pölyjä ja lajittelemassa vaatteita.

Pieni ja viaton arjen askare paisui melkoiseksi lumipalloilmiöksi.

Mistä tämä ilmiö oikein johtuu?

Uskallan väittää, että tämä on meille monelle todella tuttu tilanne. Alat siivota yhtä maustehyllyä ja huomaat yhtäkkiä jynssääväsi uunia hammasharjalla.

Sille, miksi "yksi koneellinen" muuttuu lennosta koko vaatekaapin suursiivoukseksi, löytyy itse asiassa useampikin hyvinkin inhimillinen syy. Kyse ei ole huonosta ajanhallinnasta, vaan ihmismielen ja arjen kiinnostavasta dynamiikasta:

• "Kun kerran aloitin" -efekti: Kun aloitat jonkin konkreettisen työn, aivot virittyvät tekemisen moodiin. Kun näet heti kättesi jäljen – esimerkiksi puhtaan hyllynpätkän – aivot saavat pienen annoksen hyvän olon hormoonia. Se antaa lisäenergiaa ja tekee lopettamisesta vaikeampaa kuin jatkamisesta.

• Näkymätön visuaalinen kuormitus: Ajattelemme usein, ettei vaatekaapin sotku häiritse, koska ovi on kiinni. Mutta kun ovi avataan esim. pyykkejä viedessä, alitajuinen tarve selättää silmien edessä oleva sekamelska herää välittömästi.

  (Ja juuri tästä syystä en avaa miehen kaappia kovinkaan usein...)

• Kynnyksen ylittämisen helppous: Suuren raivausprojektin aloittaminen tuntuu usein raskaalta. Mutta kun aloituskynnys ylitetään "vahingossa" pienen ja helpon tehtävän kautta, toimintatarmon lukko aukeaa kuin itsestään.

• Tarve hallinnan tunteeseen: Jos muu elämä tai arki tuntuu kiireiseltä, vaatekaapin järjestäminen tarjoaa nopean ja konkreettisen tunteen siitä, että tämä kokonaisuus on täysin omissa käsissä.

• Ajantajun katoaminen (hyperfokus): Kun jokin asia kaappaa huomion, aika lakkaa olemasta. Kaapin perältä löytyvä vanha muisto tai värikokoelma sukkia voi viedä mennessään niin, että tunti tuntuu kymmeneltä minuutilta.

Kun reipas toiminnan ihminen pääsee vauhtiin, tekemisen meininki vie mukanaan! Siinä hetkessä energiasykäys tuntuu mahtavalta, mutta kun pysähtyy ja katsoo ympärilleen, saattaa iskeä pieni kauhu: miksi ihmeessä minä tämän aloitinkaan?

Tärkein viestini sinulle on tämä: älä ota tästä mitään stressiä tai syyllisyyttä. Se, että tilanne joskus ryöstäytyy käsistä, on täysin inhimillistä. Koti on elämistä varten, ei mikään elokuvissa usein esiintyvä kiiltokuvakoti, jossa jokainen tavara on millilleen paikoillaan.

Kun arjen pikkutehtävä karkaa käsistä ja synnyttää tilapäisen sekamelskan, yritä ottaa se huumorilla. Naura ajatukselle siitä, miten yhdestä pyykkikoneellisesta tulikin koko päivän vaatekaappisavotta.

Jos kaaos tuntuu hetkellisesti liian suurelta selätettäväksi, palastele se. Sinun ei tarvitse saada kaikkea valmiiksi saman sekunnin aikana. Pidä kahvitauko, hengähdä ja jatka sitten, kun voimia taas on.

Ja hei – miehen vaatekaappi on muuten edelleen aivan tiptop-kunnossa !

Onko sinulle käynyt koskaan samalla tavalla, että jokin aivan mitätön pikkuhomma on muuttunut koko päivän projektiksi?

Millainen pikkutehtävä sinulla on viimeksi ryöstäytynyt käsistä?