Tunnistatko tilanteen: astut ovesta sisään ja vastassa on kasa kenkiä, epämääräisiä postipinoja ja keittiön taso, joka on hautautunut tavaran alle. Huokaiset syvään ja mietit, miten ihmeessä tässä taas kävi näin.

Tavaran kertyminen ei johdu laiskuudesta. Se johtuu siitä, että olemme ihmisiä. Kun tarkastelemme asiaa rehellisesti, tavaramassojen taustalta löytyy yleensä viisi hyvin inhimillistä syytä:

• Varautuminen tulevaisuuteen ("Joskus vielä tarvitsen"): Tämä on ehkä yleisin syy. Säilömme vanhoja kodinkoneita, ruuveja, johtoja tai vaatteita siinä toivossa, että jokin kaukainen päivä tuo tullessaan tilanteen, jossa juuri tämä esine pelastaa päivän. Todellisuudessa sitä päivää ei koskaan tule, mutta tavara jää asumaan hyllyyn.

• Tunnesiteet ja menneisyyteen takertuminen: Esineet kantavat mukanaan muistoja. Mummon vanha maljakko, nuoruusvuosien harrastusvälineet tai lasten vanhat piirustukset tuntuvat palaselta omaa historiaa. Luopuminen tuntuu herkästi siltä kuin heittäisi palan omista muistoistaan roskiin, mikä aiheuttaa suurta luopumisen tuskaa.

• Arjen logistiikan pettäminen: Elämä on kiireistä. Tavara tuodaan kotiin, se lasketaan käsistä siihen, missä sattuu olemaan tilaa ja siihen se sitten jää. Kun tavaralla ei ole selkeää omaa paikkaa, se alkaa lisääntyä itsekseen. Arjen kiireessä ei yksinkertaisesti ole aikaa tai energiaa miettiä, minne mikäkin kuuluu.

• Identiteetti ja unelmat: Ostamme usein tavaroita sitä ihmistä varten, joka haluaisimme olla. Hankimme hienon mehulingon, koska haluamme olla terveellisesti eläviä mehustajia tai pinoittain kirjoja, jotka luvataan lukea lomalla. Kun arki iskee, laitteet ja kirjat saattavat jäädä pölyttymään muistutuksena unelmista, jotka eivät kohdanneet todellisuutta.

• Huomaamaton sisäänvirtaus: Tavaraa tulee kotiin ovista ja ikkunoista, jos sitä ei vastusta aktiivisesti. Ilmaislahjat, mainoskassit, kylkiäiset, sukulaisten "tarpeettomat" lahjoitukset ja lasten mukana kantautuvat tavarat täyttävät tasot varkain. Jos kotiin tulevan tavaran määrää ei rajoita, se täyttää tilan huomaamatta.

Se salakavala hintalappu – mihin rahamme oikeasti katoavat?

Me usein laskemme rahanmenoa vain silloin, kun ostamme jotain suurta ja näkyvää. Mutta oletko koskaan pysähtynyt miettimään, kuinka paljon euroja kuluu niihin pieniin, huomaamattomiin asioihin, jotka vain ajelehtivat kotiisi?

Sukelletaanpa hieman syvemmälle siihen, mitä tavarapaljous tekee lompakolle.

Mietitäänpä ensin niitä pieniä heräteostoksia. Kauppareissulta tarttuu mukaan "edullinen" sisustustyyny, kolmas samanlainen kuorimaveitsi tai vaate ale-tangosta vain siksi, että se oli halpa. Kun näitä viiden, kymmenen ja kahdenkymmenen euron ostoksia tekee viikoittain, puhutaan vuodessa jo sadoista, ellei tuhansista euroista. Se on valtava määrä rahaa, joka kuluu asioihin, joita ilman pärjäisimme mainiosti.

Rahanmeno ei kuitenkaan lopu siihen, kun tavaran kantaa kotiin. Tavara maksaa nimittäin myös silloin, kun se vain seisoo paikallaan. Jokainen neliö kodistasi maksaa rahaa vastikkeen, vuokran tai lainanlyhennyksen muodossa. Jos puolet makuuhuoneesta, varastosta tai vaatehuoneesta on pyhitetty tavaroille, joita et käytä tai joista et edes pidä, maksat näiden turhien tavaroiden säilytyksestä joka ikinen kuukausi.

Tämän lisäksi tavarapaljous synnyttää tuplahankintoja. Kun koti on kaaoksen vallassa, et löydä tarvitsemiasi asioita silloin kun pitäisi. Kuinka monta kertaa olet ostanut uudet sakset, nitojan, teipin tai vaikkapa mustan peruspaidan vain siksi, että edellinen oli kadonnut jonnekin pinon pohjalle? Ostat saman asian uudestaan ja uudestaan, koska et löytänyt sitä edellistä sieltä kaapin perältä. Se on puhdasta rahan hukkaamista, joka johtuu vain siitä, ettei tavaroilla ole selkeää järjestystä.

Minkä näistä viidestä tavaramagneetista sinä tunnistat omasta kodistasi – ja rehellisesti, kuinka monta samanlaista kuorimaveistä sieltä laatikon pohjalta mahtaisi tällä hetkellä löytyä?