Moni meistä tunnistaa sen tunteen, kun kotona tiettyyn nurkkaan tai työpöydän kulmalle alkaa kertyä pino. Se alkaa viattomasti muutamasta saapuneesta kirjeestä, laitteen käyttöohjeesta ja parista kuitista.

Onneksi nykyään suurin osa asioista ja asiakirjoista on jo digitaalisessa muodossa, mikä keventää fyysisiä tavaramääriä huomattavasti. Mutta eivät ne digitaalisetkaan tiedostot, sähköpostit ja kuitit itsekseen järjestyksessä pysy – nekin voivat mennä melkoiseksi sekamelskaksi ja aiheuttaa omanlaistaan digitaalista kaaosta, jos ei pidä varaansa.

Ja silti niitä fyysisiäkin papereita tupsahtaa ovista ja ikkunoista aina vain lisää.

Pikkuhiljaa pino kasvaa ja pian sen viereen ilmestyy toinen. Jokainen ohi kulkiessa heitetty katse tuohon pinoon tuo mukanaan pienen, huomaamattoman pistoksen sydänalassa: pitäisi varmaan katsoa nuo, pitäisi hoitaa, pitäisi järjestää.

Paperipinot eivät ole pelkkää fyysistä tavaraa, vaan ne edustavat meille usein tekemättömiä töitä, maksamattomia asioita tai päätöksiä, joita emme ole vielä jaksaneet tehdä.

Paperipitoisen kaaoksen keskellä eläminen kuormittaa mieltä paljon enemmän kuin tulemme ajatelleeksi. Kun tärkeät asiakirjat, kuitit ja muistilaput ovat sekaisin mainospostin ja vanhojen lehtien kanssa, aivot joutuvat tekemään jatkuvaa työtä. Aivoille jokainen katsahdus epämääräiseen kasaan on muistutus keskeneräisyydestä. Se synnyttää hiipivää stressiä ja tunnetta siitä, ettei oma arki ole täysin hallinnassa.

Pahinta on syyllisyys ja häpeä, kun oma koti tai työpiste alkaa tuntua paikalta, jossa ei pysty rauhoittumaan.

On kuitenkin tärkeää muistaa, ettei paperipinon kertyminen kerro mitään sinun kyvyistäsi tai arvoistasi. Se kertoo vain siitä, että elämässä on ollut menoa ja paperipinot ovat saaneet kasvaa omassa rauhassaan.

Miten paperiviidakon voi sitten selättää ilman, että prosessi uuvuttaa entisestään?

Avain on armollisuus ja selkeä, pieni eteneminen. Koko taloa tai kaikkia laatikoita ei tarvitse käydä läpi yhdellä istumalla.

Kerää ensin kaikki vanhat paperit ja kasaa ne samaan paikkaan, mielellään kannellisiin laatikoihin. Voit käydä niitä läpi myöhemmin pino kerrallaan.

Luo sen jälkeen tuleville papereille selkeä jatkosijoituspaikka, jossa jaat ne heti neljään kategoriaan: toimintaa vaativat (kuten ne laskut), säilytettävät, suoraan paperinkeräykseen lennähtävät sekä luettavat, jos kotiin tulee

paljon lehtiä ja esitteitä.

Muista myös käydä tämä jatkosijoituspaikka läpi säännöllisesti,

jotta uutta sekamelskaa ei pääse kertymään!

Vanhojen paperien läpikäymisen voit aloittaa ottamalla käsittelyyn vain yhden pienen pinon. Aloita raivaus tekemällä kolme selkeää paikkaa paperille. Ensimmäiseen paikkaan menevät ne harvat paperit, jotka vaativat sinulta välitöntä toimintaa, kuten laskut tai allekirjoitettavat asiakirjat. Toiseen paikkaan pääsevät ne asiakirjat, jotka täytyy säilyttää lain tai oman turvan vuoksi, kuten takuukuitit tai tärkeät sopimukset. Kolmas ja usein kaikkein suurin pino on se, joka menee suoraan kierrätykseen: vanhat esitteet, vuosia vanhat kuitit ja lehtileikkeet, joita ei enää tarvita.

Kun pääset eroon turhasta paperisilpusta ja tarpeettomat paperit poistuvat talosta, tapahtuukin jotain mielenkiintoista. Mielestä alkaa vapautua tilaa ja energiaa. Kun tiedät täsmälleen, missä tärkeät paperisi ovat, turha etsimisen ja murehtimisen aiheuttama jännite katoaa arjestasi. Työpöydän tai keittiön tason raivaaminen näkyvistä paperikasoista antaa aivoillesi luvan levätä ja keskittyä siihen,

mikä on oikeasti tärkeää.

Jos papereiden läpikäynti tuntuu siltä, etteivät omat voimat meinaa riittää aloitukseen, muista ettei urakan kanssa tarvitse jäädä yksin. Toisen ihmisen läsnäolo ja ulkopuolinen apu tekevät päätöksenteosta huomattavasti keveämpää.